Karttaperhonen Toukka
Karttaperhonen toukka
Osiossa esitellään suomen päiväperhoset. Muista nokkosella elävistä aitotäpläperhosten toukista kuten neitoperhosen toukasta karrttaperhosen toukka erottuu hyvin kahden pääkopassa olevan piikin ansiosta.
Suomen Perhoset Karttaperhonen Suomen Perhoset
Puutarhuri saattaa löytää ritarin toukkia porkkanoilta tilliltä ja fenkolilta.
Kevätsukupolven perhosen siipien yläpinta on oranssi ja siinä on mustia täpliä. Suoputkella karhunputkella ja muilla sarjakukkaiskasveilla. Toukka on monofagi eli erikoistunut vain yhteen ravintokasviin. Syyssukupolven perhonen muistuttaa haapaperhosta mutta on tätä paljon pienempi.
Aikuisena perhosena talvehtiva nokkosperhonen kuuluu maassamme kevään ensimmäisiin päiväperhosiin. Siipien kärkiväli levitettynä 29 38mm. Tähän kolmanteen ryhmään kuuluu nokkosperhonen. Karttaperhosen erikoinen piirre liittyy sen esiintymiseen kesän aikana kahtena eri sukupolvena joiden ulkonäkö eroaa hyvin selvästi toisistaan ja niitä erehdytään usein pitämään kokonaan.
Tunnista perhosia tuntomerkkien perusteella. Pieni toukka talvehtii ensimmäisen nahanvaihdon jälkeen. Pitkän matkan vaeltajat muuttoperhoset paikoillaan pysyvät ja kolmantena sellaiset joista osa vaeltaa ja osa pysyy paikoillaan. Toukka kantaa selässään runsaasti piikkejä.
Täysikasvuinen toukka on vihreä ja sillä on mustat poikkiraidat joissa on oranssinpunaisia. Aglais urticae larva nokkosperhonen toukka. Perhoset jaetaan vaellustapojensa perusteella kolmeen eri ryhmään. Talvehtimista varten se kehrää kuivista lehdenosista itselleen putkimaisen käärön hibernaculum haavan oksalle.
Toukka elää ristikukkaisilla kasveilla kuten kaalilla ja rypsillä. Lajin nopea levittäytyminen suomessa 2000 luvun aikana on eräs osoitus ilmastonmuutoksen vaikutuksesta suomen. Aglais urticae larva nokkosperhonen toukka. Kotelo talvehtii mutta ei yleensä selviä suomen talvesta.
Prorsa musta jossa valkoisia vöitä ja täpliä. Pieni toukka on musta. Sen alkuperäinen levinneisyysalue on keski ja itä euroopassa mutta 1980 luvulta lähtien lajia on tavattu suomessa asti. Ensimmäisen nahanvaihdon jälkeen sillä on keltaisia tai oranssinvärisiä täpliä sekä keskellä selkää valkoinen satulaläikkä.
Tässä vaiheessa toukka muistuttaa erehdyttävästi linnunkakkaa. Karttaperhonen oli vielä 1980 90 luvuilla suomessa suurharvinaisuus esiintyen vain itä ja kaakkoisrajan tuntumassa. Syyssukupolven siivet ovat tummat ja niissä on vaaleat nauhamaiset kuviot. Kotelo talvehtii mutta ei yleensä selviä suomen talvesta.
Nykyisin karttaperhonen on melko yleinen etel ä ja itä suomessa. Samaan aikaan samanlaisilla paikoilla elävät häiveperhonen apatura iris pikkuhäiveperhonen apatura ilia ja kuusamaperhonen limenitis camilla joihin haapaperhosen saattaa sekoittaa. Kaaliperhonen on sekoitettavissa lähisukulaiisiin lähinnä nauris ja lanttuperhoseen. Siipien alapinta on kummallakin sukupolvella violetinruskean ja valkean kirjava.
Levana kellanoranssi jossa mustia pisteitä täpliä ja alueita. Etusiiven etukärjessä valkoisia täpliä ja takasiiven laidassa sininen punos. Sitruunaperhonen on yleensä vieläkin aikaisempi koiraat. Aglais urticae larva nokkosperhonen toukka.
Väritys koko siipien muoto. Karttaperhonen araschnia levana on täpläperhosten heimoon kuuluva perhoslaji.
Suomen Perhoset Karttaperhonen Suomen Perhoset
Suomen Perhoset Karttaperhonen Suomen Perhoset
Post a Comment for "Karttaperhonen Toukka"